KOTU:n koulutus- ja tukiyksikön kuljettajaryhmä opintiellä Vattajan harjoitusalueella Lohtajalla!

Allekirjoittaneella iskee heti ensimmäinen epätietoisuus, "mikä ihmeen KOTU"?

Kurssin johtaja ja autokillan puheenjohtaja Ari Olli täydentää epätietoisen "tietolaaria".

"KOTU on lyhenne nimestä, koulutus- ja tukiyksikkö, joka suunnittelee ja toteuttaa koulutusta koulutuspäällikön johdolla ja piiripäällikön alaisuudessa, koulutuspäällikkö on Keski-Pohjanmaalla Jukka Torppa."

10.2 ja 12.2 oli räätälöity kuljettajien jatkokoulutus, pelkästään Zil-maastokuorma-autojen käytöstä ja tekniikasta. Perehdyttiin tarkemmin itänaapurista viime vuosisadalla hankittuihin kuusipyörävetoisiin maastokuorma-autoihin, joiden keulalla "reuhaa" erittäin kaunisääniset V-8:n bensakoneet, saaden vanhemmankin "automasin" kaasujalan vipattamaan! ( näin se vain aika rientää ja tekniikka jyllää) Zil-autojen erikoisuutena voitaisiin mainita (kopista käännettävien etupyörien lisäksi) hytistä säädettävät rengaspaineet.

Ajoneuvotarkastaja luutnantti Jarmo Heikkilä Panssariprikaatista Parolasta oli saapunut antamaan ajokoulutusta ja luennoimaan uusista turvaohjeista sekä kertomaan tulevaisuuden visioista, vastaanottaen samalla Zil-maastokuorma-auton niin sanotun tyyppilupa-tutkinnon!

Teknisen puolen "kädestä pitäen opetusta" antoi Reima Kokkomäki, kiltamme jäsen ja Vattajan moottoriajoneuvojen asentaja, pitkänlinjan rautainen ammattilainen!

Ryhmän johtajana toimi 10.2. autokillan puheenjohtaja Ari Olli Pietarsaaresta, 12.2. tilaisuuteen ryhmänjohtajan saappaisiin astui killan varapuheenjohtaja Matti Tenkula Jalasjärveltä.

Hyvin onnistui, onhan nyt bensa halpaa ja porukka motivoituneena paikalla! Jokaiselle tarjottiin sellainen puolen tunnin ajokierros, lumessa, liukkaalla ja pimeässä, vaikka ei mitään "kummempia hämäräkeikkoja" edes yritetty, jäi ilmeisesti jonkinlainen tuntuma laitteeseen, etenkin kun kaikki ovat jo tavalla tai toisella autoilun ammattilaisia!

Teknistä tietoa, ennen ja jälkeen "sompailun", oli tarjolla enemmän mitä "päänupissa" pysyi ja lisäksi niitä tärkeitä turvamääräyksiä ja muutoksia, varsinkin sellaisia jotka on toteutettava lyhyen ajan sisällä!

Tähän loppuun tarjoillaan kevennykseksi se vanhahtava tarinan tapainen, hieman tosin maanpuolustushengellä lämmitettynä!

Vanha autosotamies tunsi loppunsa lähestyvän, viimeisenä toiveena hän pyysi. "Kun nyt poistun muonavahvuudesta, niin haudatkaa Zili mun kanssa samaan kuoppaan"! "Miksi ihmeessä", kyselivät taistelutoverit ja rehdit kiltaveljet? " No, kun ei ole vielä sellaista poteroa löytynyt, mistä minä ja Zili ei olisi ylös tultu"!